Kunnan pieni säästö on lapselle suuri menetys

Kunnan pieni säästö on lapselle suuri menetys

Olen toiminut Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtajana nyt reilun vuoden. Ensimmäiseen toimintavuoteeni on mahtunut paljon hienoja kohtaamisia ja toimintatapoja, mutta erityisesti sydäntäni on sulattanut Lempäälän kunnan taide- ja kulttuurikasvatusohjelma Kulttuurirappusten Sirkussukellus. Se on varhaiskasvatuksen viisivuotiaiden koko vuoden kestävä kulttuuriprojekti, jossa jokainen lapsi saa kokeilla, harjoitella ja löytää oman tapansa osallistua. Yhteistä sirkusesitystä rakennetaan vähitellen tuttujen päiväkodin aikuisten ja oman ryhmän kanssa. Lopuksi esiinnytään omille perheille ja läheisille PiiPoon sirkussalissa.

Lempäälän kunnan perusopetuksen opetussuunnitelmaan ja varhaiskasvatuksen varhaiskasvatussuunnitelmaan sisältyvän taide- ja kulttuurikasvatusohjelman tavoitteena on tutustuttaa lapsia ja nuoria eri taiteen muotoihin ja turvata jokaiselle yhdenvertainen mahdollisuus osallistua ja kokea taidetta ja kulttuuria. Ohjelmaan kuuluu taidetyöpajoja, tapahtumia ja muita kulttuurikasvatuksen sisältöjä osana päiväkotien ja koulujen arkea. Ohjelma pohjautuu kunnan vuoden 2005 kulttuuriohjelmaan. Sen pilotointi käynnistyi kunnan ja PiiPoon yhteistyönä vuonna 2007. Keskeistä on ollut kokonaisten ikäluokkien tavoittaminen ja erilaisten osallistumistarpeiden huomioiminen. Vuosina 2022–24 perusopetuksen ohjelmaa uudistettiin lasten, opettajien, kulttuuritoimijoiden ja kirjaston kanssa vastaamaan yhä paremmin koulujen tarpeita. Kulttuurirappusten vahvuus on siinä, että toiminta tavoittaa kaikki lapset ja nuoret osana heidän kasvun ja oppimisen polkuaan varmistaen kaikille lapsille riittävät tiedot ja taidot kulttuuriin ja yhteiskuntaan osallistumiseen. Taidetta ja kulttuuria tekevä ja kokeva lapsi saa mahdollisuuksia myös vahvistaa itsetuntoaan, harjoitella yhteistyötä ja ymmärtää toisten näkökulmia.

PiiPoon toteuttamiin varhaiskasvatuksen sisältöihin kuuluu Sirkussukelluksen lisäksi Taiteilija päiväkodissa -toiminta, jossa taiteilija työskentelee päiväkodissa kuukauden ajan. Taidesisältöjä suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä lasten ja henkilökunnan kanssa. Perhepäivähoidon ryhmille aiemmin järjestetty kulttuurisisältöinen kokoontuminen on kunnan toiveesta muutettu avoimiksi perhepäiviksi, joihin ovat tervetulleita myös lapsiperheet. Perusopetuksessa toteutetaan esikoululaisten draamakokonaisuus Kuokkalan Museoraitilla, kakkosluokkalaisten Runovallankumous-sanataidetyöpajat sekä yhdeksäsluokkalaisten Minä ja me -työpajat, joissa yhdistyvät luova kirjoittaminen ja kuvataide.

20 vuoden ajan toimintaa on hallinnollisesti ohjannut Lempäälän kunnan ja PiiPoon vuoden 2026 lopussa päättyvä yhteistyösopimus. Uutta toteutustapaa on virkahenkilöiden kanssa valmisteltu jo kaksi vuotta. Alkusyksyyn asti elimme PiiPoolla siinä käsityksessä, että toiminta jatkuu ja toteutus kilpailutetaan. Kilpailutuksen sijaan Kulttuurirappusten ostopalvelu päätyi leikkausuhan alle. PiiPoon toteuttaman toiminnan vuosittainen sopimus on ollut 35 000 euroa. Tästä varhaiskasvatuksen osuus on 20 000 euroa ja koulusisältöjen 15 000 euroa. Kunnan viiden miljoonan euron talouden tasapainottamistavoitteessa nämä ovat melko vaatimattomia summia. Lasten arjessa niillä toteutetaan paljon: vuonna 2025 toiminnassa kertyi yli 2 000 kohtaamista lasten ja 650 kohtaamista heidän kanssaan työskentelevien aikuisten kanssa. Ymmärrän, että pienistä puroista syntyy iso virta. Silti kysyn: onko lapsiin ja nuoriin kohdentuvan Kulttuurirappuset-ohjelman puro välttämätöntä sulkea?

Jos PiiPoolta ostettavat Kulttuurirappusten sisällöt poistetaan eikä vastaavaa toimintaa turvata, ensisijaisia menettäjiä ovat lempääläläiset lapset. Päätöksellä on vaikutusta myös PiiPoon toimintaan. PiiPoo on jo 20 vuotta Lempäälässä toiminut kulttuurikeskus – voimavara, jollaista ei jokaisessa kunnassa ole. Kulttuurialalla työskennelleenä ja PiiPoon toimintaa aiemmin muualta seuranneena tiedän, että PiiPoo on alansa edelläkävijä ja valtakunnallisesti erittäin merkittävä toimija. Olisi surullista, jos tätä osaamista ja mahdollisuuksia ei hyödynnettäisi juuri oman kunnan lasten hyväksi. Toiminnan vähentäminen koskee erityisen kipeästi lapsia, joiden mahdollisuudet taiteen ja kulttuurin kokemiseen ovat muuten vähäiset.

Ostopalvelujen jatkuvuus vaikuttaa PiiPoon mahdollisuuksiin sitoutua henkilöstöön, tiloihin ja toiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kyse on siis yksittäistä palveluostoa laajemmasta kulttuuripoliittisesta valinnasta: millaiset edellytykset kunnassa luodaan ammattimaiselle kulttuuritoiminnalle ja työpaikoille? Laki kuntien kulttuuritoiminnasta velvoittaa kuntia edistämään kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa, eli luomaan edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle. Lempäälässä kulttuurialan työnantajia on vähän. Ostopalvelujen vähentäminen uhkaa PiiPoon mahdollisuuksia työllistää alan ammattilaisia jatkossa. Yhdistyspohjaisena toimijana PiiPoo tarvitsee vahvaa ja pitkäjänteistä kuntakumppanuutta voidakseen tuottaa palvelujaan. Kunnan rahoitus kytkeytyy PiiPoon toiseen tärkeään taloudelliseen kivijalkaan, opetus- ja kulttuuriministeriön lastenkulttuurikeskusten toiminta-avustukseen, jota PiiPoo on saanut 20 vuoden ajan.

Pidän ongelmallisena kasvatus- ja opetuslautakunnan pöytäkirjasta lukemaani ehdotusta, että nykyisin yhteistyössä toteutettavia kulttuurikasvatussisältöjä siirrettäisiin kunnan omaksi toiminnaksi. Kunnassa on arvokasta osaamista, mutta näiden sisältöjen toteuttaminen edellyttää riittävästi työaikaa, taidekasvatuksen erityisosaamista sekä sopivia tiloja ja välineitä. Lisäksi ennen merkittävää muutosta on kerrottava, mitä lapsille jatkossa tarjotaan, kuka ohjelman toteuttaa ja millä rahalla sekä miten laatu, saavutettavuus ja yhdenvertaisuus turvataan. Esimerkiksi Sirkussukellukseen PiiPoolla on kaikki tarvittava: sali, välineet ja sirkusalan ammattilaisen ohjaus. Jos vastaava toiminta järjestetään kunnan omana työnä, vähentääkö se todella kokonaiskustannuksia? Ymmärrän, että kunnan talous vaatii vaikeita ratkaisuja. Juuri siksi säästöjä on arvioitava suhteessa siihen, mitä niillä menetetään ja miten ne vaikuttavat lasten elämään. Lasten yhteisistä mahdollisuuksista leikkaaminen on arvovalinta. Vetoan Lempäälän valtuutettuihin: turvatkaa Kulttuurirappusten jatko ja sen lasten arkeen tuomat taidekokemukset.

Viisivuotias ei voi puolustaa paikkaansa kunnan talousarviossa. Me aikuiset voimme.

Piia Kleimola
Toiminnanjohtaja
Kulttuurikeskus PiiPoo

Lue lisää: Kulttuurirappuset

Share:

Tweet